Kyllä minä viihdynkin. Oikeanlaisten ihmisten. Olen huomannut valitettavan asian elämässäni, suurin osa ihmisistä keiden kanssa olen vuorovaikutuksessa ennemminkin vievät energiaani kuin antavat minulle sitä. Saan suhteista paljon, mutta niinsanotut akkuni eivät lataudu niissä yhtä tehokkaasti kuin yksin ollessani. Elämässäni on piipahtanut myös ihmisiä, joista saan voimaa, ja joiden kanssa haluan viettää aikaa myös väsyneenä. Mutta, jostain syystä heidän ei ole ollut tarkoitus jäädä elämääni.
Jotta tämä ei kuitenkaan olisi liian helppoa, koen itseni usein yksinäiseksi. Asun yksin, en ole parisuhteessa, läheisimmät ystäväni asuvat muilla paikkakunnilla.. Ja jostain syystä koen suurta tarvetta jakaa kaikki merkitykselliset asiat jollekin, muuten ne eivät tunnu todellisilta. Aivan kun en voisi yksin olla todistamassa jotain uskomatonta, asia on näkyvä ja tapahtunut vasta kun joku muukin tietää siitä.
Ei minulla mitään kummempaa pointtia yksinäisyydestä ole, se vain mietityttää. Miksi tunnen itseni yksinäiseksi? Viihdyn yksin, olen usein parasta saatavilla olevaa seuraa.
Milloin tunnen itseni yksinäiseksi?
Perjantai-iltana, kotona, yksin. Parisuhteessa sen ajateltaisiin olevan loistavaa laatuaikaa kahdestaan, niin kovin suloista viettää ilta vain keskenään. Sinkkuna koen sen stigmana - jostain syystä ajattelen ihmisten miettivän että vautsi, eipä ollut tuollakaan mimmillä mitään kuin vain istua kotona. Ja kyllä, tiedostan sen etten todellakaan ole niin ihmeellinen että minua kukaan miettisi. Tavallaan sekin ahdistaa, haluaisin olla. Haluaisin olla se ketä soiteltaisiin viikonlopun bileisiin mukaan, että tunnelma todella nousisi kattoon. Haluaisin olla merkityksellinen ihminen läheiselleni, niin että he kysyisivät minua viettämään aikaa heidän kanssaan. Ei aina niin että minä kyselen muita seuraksi itselleni. Yksinäisenä en tunne itseäni halutuksi seuraksi - mukavaksi ihmiseksi. Eihän tämä mitenkään liity siihen etteivätkö tuttavani haluaisi viettää aikaa kanssani, heillä on vain omassa elämässään tarpeeksi tehtävää. Eikä kukaan pidä kirjaa siitä kuka kysyy minnekin, eihän?
Yksin ollessa yksinäisyys on kuitenkin siedettävää. Kukaan ei voi varsinaisesti nähdä sitä. Yksi kamalimmista tunteista on tuntea itsensä yksinäiseksi muiden seurassa. Olet ulkopuolinen. Et ymmärrä (sisäpiirin) vitsejä, kukaan ei kysy sinua ensimmäisenä ryhmäänsä, istut yksin pöydässä syömässä/juomassa... Nykyajan etuina monissa yksinäisissä hetkissä voidaan uppoutua puhelimen maailmaan ja olla kohtaamatta hetkeä. Yksinäinen tasavertaisessa ryhmässä muiden ympäröimänä. Painajainen, joka toteutuu usein.
Yksinäisyys on vain tunne. Subjektiivinen kokemus. Minä voin tuntea itseni yksinäiseksi, mutta kukaan ei välttämättä huomaa sitä. Jonkun mielestä voisin olla viimeinen ihminen kenen pitäisi tuntea yksinäisyyttä. Jotkut ihmiset nauttivat erillään olosta, eivätkä koe yksinäisyyttä lähes koskaan. Kuka määrittää yksinäisyyden? Kelle sinä annat vallan määrittää oletko sinä yksinäinen? Minä annan selvästikin liikaa valtaa muille, kun pelkään leimaantumista tylsäksi ja säälittäväksi.
Olin lähdössä tänään baariin. En saanut houkuteltua ketään vähäisistä paikkakunnalla olevista tuttavistani mukaan, ja laittauduin jo yksinlähtöä varten. Kello on puoli yksitoista ja istun edelleen aamutakissa tietokoneella. En ole lähdössä mihinkään. Vaikka tavallaan haluaisin, lähinnä koska jostain syystä uskon (toivon) että tänään kohtaisin jonkun todella upean ihmisen. Mutta todellisuudessa minua taitaa vain ahdistaa pelko, että tälläisiako kaikki perjantai-iltani tulevat olemaan jatkossa? Jos en tänään lähde etsimään sitä upeaa ihmistä, niin en kohtaa häntä. Tulen viettämään kaikki iltani yksin kotonani tietokoneen edessä. Vaikkakin olen väsynyt ja haaveilen lähinnä nukkumaanmenosta. Minkä aion tehdäkin, aion pestä sotamaalaukset ja kaivautua peiton alle keräämään voimia huomista varten. Ja aion tehdä sen ilman syyllisyyttä siitä, että hukkaisin tilaisuuteni johonkin upeaan tänään vain koska vietän aikaa yksin. Vaikka onkin perjantai.
Vauu, omaan selvästikin käsittämättömän taidon jaaritella pitkiäkin kirjoituksia itsestäni ilman mitään kummempaa juonta tai oivallusta. Mikä voisi olla tämän tekstin oivallus minulle? Tarvitsen lisää rohkeutta olla yksin. Rohkeutta nauttia asioista yksin. Rohkeutta pitää asioita vain itselläni, ilman että pelkään muiden ajatuksia.
- M
ps. kun selasin googlen kuvahaun tuloksia hakusanalla "alone", en voinut olla huomaamatta kuvissa ihmisten käpertynyttä suojaavaa asentoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti