Koin tänään harvinaisen keskustelun. Keskustelimme muutaman luokkalaiseni kanssa uskonnosta, ilman että kukaan meistä tuputti omaa näkökulmaansa tai loukkaantui keskustelusta. Aika saavutus.
Jostain syystä uskonto ja uskominen on Suomessa tabu. Niin saa tehdä, muttei siitä saa puhua.
Minä en usko kristinuskon jumalaan. En usko moneen muuhunkaan asiaan. En ole uskonut enää vuosiin uskontojen tarjoamiin uskonasioihin. Oikeastaan vedin teini-ikäisenä helpomman kortin, on huomattavasti helpompaa ja sallitumpaa julistaa sillä kaikella 15-vuotiaan viisaudella "ettei mitään jumalaa ole olemassa ja minähän en semmosiin siis usko", kuin kertoa, että on uskossa.
Olen halunnut uskoa johonkin suurempaan voimaan monta kertaa. Pahimmillaan tämä tarve oli 16-vuotiaana ystäväni menehtyessä tapaturmassa. Halusin niin kovasti uskoa, että hän olisi jossain taivaassa tai syntyisi uudelleen jonain muuna.. Mutten pystynyt. Avautuessani tuolloin " En usko mihinkään jumalaan tai taivaaseen, se on vaan selviytymiskeino. Ei ihmiset ole kuin kemiaa ja sähköimpulsseja, kun se loppuu niin ei sen jälkeen ole mitään muuta kun mullaks muuttumista! " Minulle esitettiin vastaväite, että millä perusteella minun ajattelutapani (ihmisten olevan "kemiaa ja sähköimpulsseja" ja kuolemasta seuraa vain maatuminen) ei olisi myös selviytymiskeino? Muistan hämmentyneeni tuolloin täysin, en tiennyt yhtään mitä vastata. Olisinko minä sillä samalla tasolla kuin muutkin, ja etsin vain selviytymiskeinoa elämään suuren aatteen ja totuuden sijaan?
Ihmisellä on tarve selittää asioita, löytää syyllinen ja jokin johon turvautua vaikeana hetkenä. Maailmaa selitetään tieteellä, matematiikalla, uskonnoilla, rakkaudella, valinnoilla, matrixilla.. Kuka todella tietää mikä on oikea vastaus? Entä jos niistä monet ovat oikein?
Olen kasvanut 16-vuotiaasta sen verran näiden viiden vuoden aikana, että pystyn myöntämään tämän minun tapani selittää asioita olevan minulle selviytymiskeino. Jos minulla ei olisi tätä mallia selittää asioita, etsisin pian jonkun toisen mallin. En edellenkään tiedä miksi ystäväni tuolloin kuoli, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen, mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen, mitä kuolema ylipäänsä edes on... En tiedä onko ihmisellä sielua, mutta uskon että ihmisellä on olemus, se jokin mikä tekee hänestä erityisen.
En vieläkään usko jumaliin tai korkeampaan voimaan, mutta uskon, että jokaisella tapahtumalla on vaikutus seuraavaan ja se tulee muodostumaan minulle jollain tapaa merkitykselliseksi asiaksi. Kun tänään tein aamulla valinnan jäänkö kotiin nukkumaan vai lähdenkö aamuluennolle, tekemäni valinta heijastui loppupäivään, -viikkoon ja elämääni. En sano sen olevan kohtaloa, mutta sanon vain että jokaisella valinnalla on vaikutus, jonka seuraukset joudumme, tai pääsemme, kohtaamaan.
Uskon kanssaihmisten huomiointiin, uskon kohteliaisuuteen ja "elä ja anna muiden elää"- ajatukseen. Mielestäni ketään ei saa loukata, ja jos loukkaa niin pitää pyytää anteeksi. Uskon siihen että kun teet hyvää, niin myös huomaat sen kun sinulle tehdään hyviä asioita. Uskon, että kun kuljet silmät auki niin näet paljon kauneutta ympärilläsi jos vain haluat nähdä sen.
En halua sanoa ihmisille, ettei mitään korkeampaa voimaa ole olemassa, tai että kaikki täällä on vain kemiaa, fysiikkaa ja sattuman kautta muodostunutta elämää. Haluan antaa heidän uskoa siihen, mikä on heidän mielestään oikein. Eikä se ole minulta pois vaikka he uskoisivat eri asioihin kuin minä. Samoin kuin se mihin minä uskon, ei pitäisi satuttaa heitä. Ketään ei saa pakotettua uskomaan jotain, mikä hänelle tule luonnostaan. Joten miksi tuhlata aikaa siihen, kun voi todeta että on todella hienoa että sinä uskot siihen, minä uskon tähän.
Miksi me olemme niin pikkumaisia, ja perustelemme asioita uskonnolla? Me kaikki emme usko samoihin asioihin. Kirkko ja valtio eivät ole sama asia. Aivan kuten sinäkään et ole sama asia kuin kirkkosi. Jokaisen aatteen ja uskon takana on ajatus siitä, että maailmasta tehdään parempi paikka. Minusta se on todella simppeliä, ja löytyy erilaisina ajatuksina jokaisesta uskonnosta. Se on myös pääteltävissä terveellä maalaisjärjellä.
Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
- M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti