Tulen sen kanssa hyvin toimeen, teen melko hyvin harjoitteita joita fysioterapeutti minulle suositteli, välillä joudun ottamaan siihen särkylääkettä. Harjoitteet ovat keskivartalolihasten vahvistamisesta ja jalkojen venyttelyä. Jaloissa olevat lihasjumit vetävät myös selän kipeäksi. Näin opiskelijana kipu varmasti vielä korostuu, kun joudun istumaan paljon koulussa. Pitkä seisominen tai istuminen kipeyttävät sen. Ja eihän tässä tilanteessa voi muuta kuin vain hyväksyä sen, että tilanne on tämä. En ole kovin hyvässä kunnossa, ja uskon että jos todella panostaisin liikuntaan, ja etenkin keskivartalon tukilihasten vahvistamiseen, kipu saattaisi häipyä jopa kokonaan.
Ei kipu ole kuitenkaan pelkästään fysiikasta johtuvaa, selkääni sattuu silloin paljon enemmän kun ole henkisesti, sosiaalisesti tai psyykkisesti kireällä. Jos jännitän jotain, tiedän odottaa selkäkipua. Jostain syystä stressi ja ihmissuhdeongelmat kerääntyvät alaselkääni. En tiedä jännitänkö tiedostamattani tuolloin sen alueen lihaksia, vai kuvittelenko koko kivun. Tuolloin apuna kuitenkin toimii usein parhaiten pieni rentoutuminen. Silmien sulkeminen ja hengittämiseen keskittyminen. Välillä suuntaan ajatuksiani tietoisesti kivun kohtaan ja pyrin "purkamaan" sen pois, välillä yritän keskittyä johonkin muuhun ruumiinosaan jolloin unohdan selän.
Muutama ilta sitten en taas saanut unta, ja selkää kolotti. Ajattelin kokeilumielessä testata netissä näkemääni rentoutumisharjoitusta kipuun. Harjoituksessa keskitytään ensin hengittämiseen ja etsitään hyvä asento, kun keho ja mieli on hieman rauhoittunut tehdään mielikuvamatka. Matkalla mennään johonkin tilaan, minun oli hirsinen kesämökki, joka on jaettu lasiseinällä kahtia.
Tuolla hirsimökissä minua odotti lasiseinän molemmin puolin tuolit. Lasiseinän toiselle puolelle istuuduin itse, toiselle puolelle meni istumaan selkäkipuni. Joka ilmoitti nimekseen Charles. Kyllä, alaselkäkipuni nimi on Charles. En osaa kuvata miltä Charles näytti, mutta mielikuvassani hän todella istui lasin toisella puolen. Ja uskoisin, että kun teen harjoitteen seuraavan kerran Charles on melko samanlainen. Me keskustelimme ainakin seuraavista asioista.
Milloin kohtaamme?
Miten tulisimme toimeen?
Mitä minun pitäisi tehdä toisin, että tulisimme toimeen paremmin?
Voisiko Charles ajatella poistuvansa hetkeksi, niin saisin nukuttua..
Keskustelun jälkeen kävelin mökistä ulos ja palasin tähän maailmaan. Selkään sattui vieläkin hieman, muttei se häirinnyt minua enää niinkään ja oloni oli rennompi.
Näyttää siltä, että tapaamme Charlesin kanssa vielä uudelleenkin, varsinkin silloin kun olen stressaantunut..
Harjoitus oli mielenkiintoinen, ja koin sen hyödylliseksi. Sain kivulleni muodon ja jonkinlaisen suhteen. Samaa harjoitettahan voi käyttää mihin tahansa ongelmansa käsittelyyn, voisin kuvitella keskustelevani samalla tavalla stressini tai epävarmuuteni kanssa. En toki tiedä millaisia keskustelukumppaneita he olisivat. Charles vaikutti ihan mukavalta, vaikka hän oleilee tälläkin hetkellä alaselässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti