Läsnäolo

Kiire, jatkuva kiire. Suunnitelma, aikatauluja. Kun tehdään yhtä asiaa, ajatukset ovat jo orientoituneet seuraavaan asiaan mikä pitäisi myös hoitaa alta pois.

Milloin olet viimeksi vain ollut? Keskittynyt hetkeen, ollut koko mielelläsi ja kehollasi läsnä vain tässä ja nyt?

Mindfulness.

lähde

Trenditermi. Mutta oikeasti asia, mitä nykyään kaivataan. Ihmisillä ei ole aikaa, tai taitoa, olla vain hetkessä. Kuunnella omaa hengitystä ja rentoutua. Hallita mieltään. Mindfulnessin tarkoituksena on tulla tietoisemmaksi itsestään ja ympäristöstään.

Teimme opiskeluryhmäni kanssa muutaman pienen mindfulness-harjoitteen. Ne olivat melko uuvuttavia, en jaksanut tehdä harjoitetta kovin kauaa, ilman että ajatukseni alkoivat harhailla. Mindfulness-harjoitteet on lopulta tarkoitus tehdä itsenäisesti, me teimme niitä tuolloin opettajamme ohjauksessa, hän määritti ajan minkä käytimme harjoitteeseen. Ohjaajan tulee tuolloin seurata ohjattavaansa/ohjaamansa ryhmää tarkasti, kun keskittymisen huomaa lähteneen herpaantumaan on parempi alkaa lopetella harjoitusta kuin pysyä siinä väkisin.

Aloitimme hengittämisellä. Istuin puisella tuolilla, hyvässä ryhdikkäässä asennossa ja tarkoituksenani keskittyä hengittämiseeni. Jos ajatukset lähtivät harhailemaan, ne piti ohjata lempeästi takaisin hengittämisen seuraamiseen. Mielestäni oli vaikeaa pitää hengitys normaalina, eikä "ylihengittää". Vaikken tietoisesti pyrkinyt rentoutumaan tuolloin, huomasin sen tulevan luonnostaan kun hengitin. Jokaisella uloshengityksellä kireys ja levottomuuden tunne kehossani väheni. Keskittyminen hengittämiseen oli helpompaa kun pyrin seuraamaan sitä koko kehossani, kun hengitin sisään - tunsin mielessäni ilman virtaavan aina jalkoihin asti - ja uloshengittäessäni ulosmenevä virta lähti liikkeelle käsistä ja jaloistani, ei pelkästään keuhkoista.

lähde

Toinen harjoitus oli kehon skannausta. Aloitin taas keskittymällä hengittymiseen, ja kun se tuntui hyvältä, aloin käydä kehonosiani läpi ylhäältä alas, ja taas takaisin ylös. En tehnyt tuntemuksille mitään, mutta jostain syystä pelkkä ajatusten keskittäminen lihakseen rentoutti sen jännityksestä, tai aloin korjaamaan sen asentoa paremmaksi. Esimerkkinä hartiani, minulla on huono ryhti, olkapääni työntyvät liian eteen ja minun pitäisi tietoisesti pyrkiä työntämään niitä oikeaan asentoon hieman taakse. Tätä harjoitusta tehdessäni tämä liike tuli luonnostaan, pyrin tiedostamatta ongelmaa siinä hetkessä korjaamaan hartioideni asennon oikeaoppiseen.
Kun olin käynyt kaikki kehonosani läpi, ja palannut taas takaisin "ylös" niin lopetin harjoitteen.

Eräs luokkalaiseni kertoi harjoitteen jälkeen "nähneensä" sen kehonosan jota ajatteli, vaikka hän teki tätä silmät kiinni. On luonnollista käyttää tärkeintä ja käytetyinstä aistikanavaansa myös mielikuvissa, toisaalta voisi olla mielenkiintoista pyrkiä tekemään mielikuvaharjoitus tuolloin juuri jotain heikompaa aistiaan käyttäen. Miltä tuntuisi keskittyä reisilihaaksinsa ja kuunnella niitä mielessään?


Viimeisin harjoite oli myös minusta väsyttävin ja haastavin. Siinä ei keskitytty enää itseensä, vaan ympäristöönsä. Onneksemme emme olleet luokkahuoneessa vaan vanhan puurakennuksen salissa, jonka ulkonäköön on panostettu. Harjoitteen tarkoituksena oli tarkastella ympäristöä ja tehdä siitä läsnäollen havaintoja. Näin huoneen uudessa valossa, mutta kovin kauaa en tähän jaksanut keskittyä.

Vaikka viimeisin harjoite olikin uuvuttavin, oli se myös sinänsä antoisin. Jännitän uusia paikkoja todella paljon, ja tunnen oloni luontevaksi niissä vasta kun tunnen tilan. Tälläisella harjoitteella, jossa hetken ajan keskittyisin vain tilaan, voisi tutustuminen nopeutua. Ja jos muuten kokeilette moista esimerkiksi lenkkipolulla hetken ajan, saa tuttukin ympäristö uusia ulottuvuuksia.


Näiden harjoitusten avulla sai todella ajatukset hetkeksi pois arjesta, ja pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Hektisessä työelämässä voisin kuvitella tämän olevan hyödyksi, varsinkin jos työssä pitää orientoitua nopeasti uuteen tilanteeseen ja sulkea edellinen pois mielestä. Nykyään ihmiset tarvitsevat uusia keinoja purkaa stressiään, kun ne eivät enää pääse samalla tavalla purkautumaan fyysistä työtä tehden. Tunteet ja ajatukset pääsevät helposti kasautumaan, ja kasvamaan suuremmiksi, joten pieni paussi niistä on tarpeen. Keskittymällä esimerkiksi hengittämiseen, voit huomata mitkä ajatukset sinulla pyrkivät läpi. Onko niissä jokin kaava, liittyvätkö ne samoihin asioihin? Oletko jumiutunut jonkinlaiseen ajatuskehään, josta on vaikeaa irroittautua? Vai oletko luonnonlahjakkuun hetkeen keskittymisessä ja tämä kaikki tulee sinulta luonnostaan.

Ja vaikka mindfulness nyt onkin trenditermi, ei sitä kannata vältellä vain sen takia - siinä on hyviä puolia jos vain maltat itse vaatia itseltäsi keskittymistä siihen.