Minua on sanottu positiiviseksi ihmiseksi, näen asioiden valoisan puolen. Olisin kuvaillut itseäni ennemmin neutraaliksi, mutta kirjoittaessani tätä tekstiä huomasin oikeastaan olevani melko eteenpäin orientoitunut. Haluan nauttia ongelmista, mutta vielä sitäkin enemmän haluan nähdä ne ennemmin kokemuksina kuin kriiseinä. Turha itkeä kaatunutta maitoa - vai miten se nyt meni.. Tarkoitan ehkä ennemminkin niin, että turha itkeä kaatunutta maitoa sen hapantumisen jälkeen
Olen huomannut, että ihmisillä on tapana vain nauttia ongelmasta. Ja siis todella nauttia, piiloutua sen taakse ja valitettavan usein katkeroitua sen takia. Ei yritetä nähdä eteenpäin. Pelkkä ongelman jauhaminen ei useinkaan edistä asiaa mitenkään. Vaikkakin toisaalta, ongelmista pitää välillä vain jauhaa hetki, ennen kuin niistä on valmis siirtymään eteenpäin. Valitettavan usein prosessi vain jumittuu samaan ajatusmalliin ongelmasta.
Minulle on sattunut nuoresta iästäni huolimatta melko paljon. Ja kyllä, olen puhunut, jauhanut, selittänyt, selitellyt, itkenyt, nauranut, huutanut, laulanut ja vielä vähän jauhanut tämän kaiken hyvin perusteellisesti läpi. Olen puhunut näistä kaikista ystävilleni, kavereilleni, luokkalaisilleni, ammatti-ihmisille, perheelleni, satunnaisille vastaantulijoille... Ja tullut siihen tulokseen, että life goes on.
Kriisin keskellä mielestäni kamalinta on seurata muun maailman elämää, itse on kokenut pienen maailmanlopun - mutta kaikki muut jatkavat elämäänsä normaalisti. Mutta ehkä se on juuri se mitä silloin itsekin tarvitsee. Näkymä siitä, että vaikka minun oloni onkin aivan kamala, ja voimat vähissä, kaikkien muiden elämä kuitenkin jatkuu edelleen. Minunkin.
Asiat pitää käsitellä. Eräs opettajani on kuvannut tätä ajatusmallilla, jossa jokainen ihmisen käsittelemätön ja tiedostamaton asia luo ihmisen historiaan mustan aukon. Mustan aukon, jota ei halua (tai välttämättä pysty) muistaa, siitä ei pysty oppimaan. Ja mitä enemmän meillä on noita mustia aukkoja elämänhistoriassamme, sitä vaikeampaa meidän on kulkea elämässä eteenpäin. Jos en olisi käynyt mainitsemiani asioita läpi, elämäni viisi viimeistä vuotta olisivat pelkkää mustaa aukkoa.
Asioilla on tapana järjestyä.
Joskus asiat järjestyvät helpommin kuin toiste, joskus kaikki vain yhtäkkiä loksahtaa paikoilleen. Mutta tärkeintä mielestäni on se, ettei huku ongelmaan. Ettei antaudu sille kokonaan, siitä voi (ja kannattaa) nauttia hetken ajan, mutta sen jälkeen hyvästellä se.
Ja miettiä mitä minä tästä opin, mitä minä tästä sain? Miksi minun piti kokea tämä?
Kaikella on jokin tarkoitus. Ihmiset haluavat nähdä elämänhistoriassaan merkityksiä, kun minä katson taaksepäin elämääni en tällä hetkellä näe enää kriisejä kriisin perään. Vaan ennemminkin kokemuksia, jotka minun piti kokea, että voin olla se ihminen joka minun kuuluu olla.
Show must go on, olen oman elämäni tähti - ja tapahtui mitä vaan show jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti